Torstai 21. syyskuuta 2017
 
RSS-syöte

Vihervasemmiston (idelogiat: feminismi, ateismi, individualismi, anarkismi ja epäisänmaallisuus) äänenkannattajalehti Helsingin Sanomat valittaa tällä kertaa Katja Lahden kirjoituksella siitä, ettei ateismia pakoteta suomalaiseen kasvatus- ja koulutusjärjestelmään: Miksi uskonnottomuus ei ole vaihtoehto päiväkodissa?

Ongelma Suomessa ei ole se, että uskonnottomuus ei ole vaihtoehto päiväkodeissa. Ongelma on se, että uskonnottomuus on vaihtoehto päiväkodeissa.

Uskonnon sekä opetuksen (päiväkoti, esiopetus ja kouluopetus) suhteesta on yleensä kuitenkin mahdotonta puhua järkevästi, kun antiteistit – aktiivisesti uskontoja vastustavat ihmiset – ovat huutamassa asenteitaan kaikkeen opetukseen ja vaatimassa, että kaikki julkinen toiminta pitäisi perustua järjen ja objektiivisuuden sijaan heidän asenteisiinsa.

Valittaminen kristinuskon asemasta toisaalta on ymmärrettävää, koska uskonto yhdistetään väärin Suomen ev.lut. kirkkoon, joka on tapauskonnollisuutta edustava, demokratian pohjalta toimiva (eli sekasotku ateistien, tapakristittyjen ja krisittyjen asenteita) valtion laitos ilman aitoa kristillisyyttä.

Jos asenne on ”koska minä en usko, ei opetuksessa saa olla uskontoa”, voi tähän vastata toinen ”koska minä uskon, ei opetuksessa saa olla uskonnottomuutta”. Kumpi on oikein? Oikein on se, jossa toteutetaan lapsen oikeuksia.

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista
14 artikla
”Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.”

Lapsella ei ole vielä omaa vakaumusta, vaan lapsen vakaumus tulee kodista. Millä oikeudella ateisti kieltää lapselta uskonnon sekä tiedon saannin uskonnoista? Ateistien harjoittama lapsen manipulointi eli saneleminen lapsen puolesta, mihin lapsi saa osallistua, rikkoo yhtä keskeistä lapsen oikeutta eli lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.

Lapsen osallistuminen uskonnonharjoittamiseen sekä tiedon saaminen uskonnoista ei riko lapsen oikeuksia, niin kauan kuin näihin ei pakoteta lasta – eikä näihin pakoteta lasta Suomessa, vaan lapsella on oikeus olla pois uskonnonharjoittamisesta.

Lapsella ei kuitenkaan tarvitse olla oikeutta kieltätyä, eikä lapsen vanhemmilla oikeutta kieltää, lasta tiedon saannista uskonnoista, sillä tieto kuuluu yleissivistykseen. Uskonnot ovat koko ajan elämässä – yhteiskunnassa, kulttuurissa, politiikassa, historiassa, yksilötasoilla jne. – vaikuttava voima ja tieto uskonnoista ja niiden sisällöstä kuuluu yleissivistykseen. Toisaalta sanan ”tieto” käyttö on pinnallista. Pitäisi puhua enemminkin kokemuksen saamisesta.

Eri asia on sitten se, missä iässä ja miten opetusta uskonnoista pitäisi totetuttaa. Lapsen perusoikeuksiin kuuluu kuitenkin, että vanhemmilla ei ole oikeutta kieltää lapselta uskontoa.

Kirjoita kommentti