Keskiviikkko 20. kesäkuuta 2018
 
RSS-syöte

RKP:n Stefan Wallin sanoo pakkoruotsin vastustamisesta, että ruotsin kielen vastustus on pakkomielle.

Ensinnäkin, pakon vastustaminen ja ruotsin kielen vastustaminen ovat täysin eri asioita. Toiseksi, oikea määritelmä, lääketieteellinen määritelmä, pakkomielteelle tarkoittaa pakko-oiretta. Mutta ymmärrämme toki, mitä ”Stefu” tarkoittaa, kun hän puhuu pakkomielteestä.

Kun agendalle ei kyetä annetaan perusteluja, jää ainoaksi keinoksi vastapuolen mustamaalaaminen. Homoliike on keksinyt, että jos ei pidä homosuhteita tasaveroisena heterosuhteen kanssa, on ihminen pelkuri, homofobinen, tai heteroseksisti. Feministiliike on keksinyt, että naisen ja miehen erot myöntävä ihminen on sovinisti tai ainakin tasa-arvon vastustaja. Pakkoruotsin kannattajat ovat keksineet, että pakottamisen vastustaja on ruotsin kielen vihaaja tai pakkomielteen omaava ihminen.

Pakkoruotsia pois vaativat ovat antaneet rationaaliset (kielitaitovaranto) sekä moraaliset (tasa-arvo, demokratia, suomenkielisten oikeudet) perustelut sille, miksi ruotsin pakottaminen ei ole hyväksyttävissä. Pakkoruotsin ajajat eivät ole näitä väittämiä pystyneet kumoamaan. Kun tästä huolimatta he ajavat pakkoruotsia, on hyvin todennäköistä, että ruotsin kielestä on muodostunut heille pakkomielle.

Jos joku väittää, että esimerkiksi minulla on pakkomielle, niin siitä vaan. Pakkomielteeni ei kuitenkaan ole ruotsi, vaan pakkomielteeni ovat demokratia, Suomen etu, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, suomalainen sivistystaso (ruotsi ei ole sivistyskieli), verorahojen järkevä käyttö, julkisten palveluiden kustannustehokkuus ja suomenkielisten oikeudet. Pakkoruotsi on ristiriidassa kaikkien edellä mainittujen asioiden kanssa.

Pakkoruotsin kannattajat vähät välittävät – tai ehkä he eivät ymmärrä mitään – edellisistä asioista. Pakkoruotsin kannattajilla on vain pakkomielteensä, joka on ruotsin kieli.

Jos pakkoruotsi on hieno asia, miksi Ruotsissa ei ole pakkosuomea? Jos suomi on liian pieni kieli, eikö myös ruotsi ole liian pieni kieli, sillä ruotsia puhuu 10 milij. ihmistä, kun esim. ranskaa puhuu 1. tai 2. kielenä jopa 300 milj. ihmistä? Eikö Suomen pitäisi opastaa Ruotsia kaksikielisyyden rikkaudesta ja lähettää delegaatio Ruotsiin kaksikielisyyden edistämiseksi? Ruotsalaiset varmasti mielellään laittaisivat osan verorahoista siihen, että suomi pakotettaisiin kaikille ruotsalaisille ja kaikkiin valtion virkoihin Ruotsissa vaadittaisiin suomen kielen taito. Jos Ruotsia tällainen malli ei kiinnosta, tulee meidän haukkua ruotsalaiset säännöllisin väliajoin suomen kielen vihaajiksi. Vai mitä, pakkoruotsin kannattajat?

Kirjoita kommentti