Keskiviikkko 21. elokuuta 2019
 
RSS-syöte

Sadat osoittivat mieltään perussuomalaisuutta vastaan, uutisoi HS.

Perussuomalaisuus on mm. EU-kriittisyyttä, tasaveron vastustamista ja monia muita asioita, jotka mm. Vasemmistoliitto allekirjoittaa. Jokainen arvaa, että mielenosoitukseen osallistujat olivat ennen kaikkea vihervasemmistolaisia.

HS:n mukaan mielenosoituksessa vastustettiin Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa, luonnonsuojelunäkemyksiä sekä seksuaalista ja sukupuolista tasa-arvoa vastustavia näkemyksiä. Tosiasiassa mielenosoituksessa ei siis vastustettu perussuomalaisuutta, vaan vastustettiin tietynlaisia maahanmuuttopolitiikkaa, luonnonsuojelua sekä seksuaalista ja sukupuolista tasa-arvoa koskevia näkemyksiä.

Miksi sitten mielenosoittajat eivät marssineet näiden näkemystensä puolesta, vaan marssivat Perussuomalaisia vastaan? Syy on se, ettei mm. seksuaalista ja sukupuolista tasa-arvoa koskevia näkemyksiä – jotka tarkoittavat tosiasiassa homo- ja feministiliikkeen agendaa – voida perustella mitenkään eikä siis myöskään oikeuttamaan. Tällöin on turvauduttava propagandaan, tässä tapauksessa niin sanottuun olkinukke-argumentointivirheeseen

Olkinukke on klassinen propagandan muoto, jossa esim. otetaan jokin kohde, mustamaalatan se, yksinkertaistetaan asioita sekä yksinkertaistetaan ja kärjistetään kohteen väittämiä ja näin tuodaan esille, että koska tämä kohde vastustaa näkemyksiämme, ovat näkemyksemme oikeita. Kyseessä on niin sanottu olkinukke-argumentointivirhe.

Vai marssivatko mielenosoittajat vaalitulosta vastaan? Pitäisikö vaalit järjestää uudelleen niin monta kertaa, että tietyn tahon haluama vaalitulos saavutetaan – kuten EU:ssa tehdään. Juuri vihervasemmisto on ollut vaatimassa kansavaltaa, mutta sitten kun kansanvalta kasvaa, eli myös nukkuvat äänestäjät heräävät, alkaa vihervasemmisto vastustaa kansanvaltaa. Mitä vihervasemmisto tosiasiassa ajaa? Vihervasemmistolaista diktatuuria?

Syyllistynkö itse olkinukke-argumentointivirheeseen, kun väitän, että mielenosoittajat olivat vihervasemmistolaisia. Ehkä kaikki eivät olleet. Ehkä mielenosoituksessa oli mukana sekalainen joukko ihmisiä, jotka vastustivat tietynlaisia maahanmuuttopolitiikkaa, luonnonsuojelua sekä seksuaalista ja sukupuolista tasa-arvoa koskevia näkemyksiä.

Kyseessä on joka tapauksessa olkinukke, jossa tietynlaisia näkemyksiä omaavat ihmiset ovat tehneet Perussuomalaisista olkinuken, koska eivät pysty perustelemaan näkemyksiään.

Nämä ihmiset eivät vaivaudu analysoimaan, miksi Perussuomalaiset saivat vaalivoiton, eivät välitä ottaa selvää, mitä Perussuomalaiset puolueena ajaa ja mitkä taas on yksittäisten ihmisten mielipiteitä. Nämä mielenosoittajat on se osa kansasta, joka ei ei kykene älylliseen ajatteluun, joten ainoaksi keinoksi jää olkinukke.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Pakkoruotsin kannattajat voidaan jakaa seuraavaan viiteen ihmisryhmään.

Ensimmäinen ihmisryhmä on aktiiviset pakkoruotsin ajajat. Pakkoruotsin ajajien asenne muistuttaa suuresti narsistista luonnehäiriötä. Psyykkisesti terve ihminen omaa itsekritiikkiä. Terve ihminen vaatii itseltään perusteluja, kun ollaan tekemisissä niin vakavan asian kanssa, kuin jonkin asian pakottaminen ihmisille. Pakkoruotsin kannattajat eivät vaadi itseltään perusteluja. He ovat omasta mielestään hyviä ihmisiä sellaisena kuin ovat ja heille sopii mainiosti se, että heidän asenteensa pakotetaan muille ihmisille.

Kukaan ihminen ei ole psyykkisesti 100-prosenttisen terve. Kansa ei jakaannu kahtia siten, että psyykkisesti sairaat ovat mielisairaalassa suljetulla osastolla ja kaikki muut ihmiset ovat terveitä. Luonnehäiriöisiä ihmisiä on paljon, heitä on monenlaisia ja he elävät keskellämme. He voivat olla yhteiskunnallisesti korkeassa asemassa. Luonnehäiriö, kuten narsismi, voi jopa auttaa pääsemään yhteiskunnallisesti korkeaan asemaan.

Pakkoruotsin kannattaminen on yksi oire siitä, että keskellämme elää luonnehäiriöisiä ihmisiä. Pakkoruotsia ei enää tänä päivänä olisi, jos kaikki ihmiset olisivat psyykkisesti täysin terveitä. Jokaisessa pakkoruotsin kannattajassa asuu sisällä pieni diktaattori, joka saa mielihyvää siitä, että hänen henkilökohtaiset näkemyksenä pakotetaan muille ihmisille.

(Pakottamista ei pidä sotkea rajojen asettamiseen, joita yhteiskunta tarvitsee, eikä siihen että kaikilla ihmisillä ei yhteiskunnassa koskaan voi olla täysin samat oikeudet.)

Toinen ihmisryhmä on pakkoruotsin hyväksyjät. He eivät vastusta pakkoruotsia, koska heitä pakkoruotsi ei häiritse. Heille siis yhteiskunta ja maailma ovat kunnossa, jossa heitä ei häiritse. He eivät mieti, asioiden moraalista puolta, onko joku asia moraalisesti väärin vai oikein, he eivät mieti, mitä demokratia tarkoittaa, mitä tasa-arvo tarkoittaa, vaan heille kaikki sellainen, mikä ei heitä itseä häiritse, on hyväksyttävää.

Hyväksyjät ovat niitä, jotka mahdollistavat pahuuden maailmassa. Heille vääryydet eivät ole niin kovin suuria asioita, koska ne eivät heitä itseään häiritse tai he eivät yleensä edes mieti sitä, mikä on vääryys ja mikä ei.

Kolmas ihmisryhmä on suvaitsevaiset ihmiset. Heille pakkoruotsi on suvaitsevaisuutta ruotsinkielisiä kohtaan. Näillä ihmisillä lienee jonkinlainen tarve leikkiä parempaa ihmistä, kuin mitä he oikeasti ovat.

Johdonmukainen määritelmä suvaitsevaisuudelle on se, ettei hyväksytä pakottamista. Olemme suvaitsevaisia muslimeja kohtaan, kun emme pakota heitä kristinuskoon tai uskonnottomuuteen tai kiellä heitä käyttämästä huivia. Olemme suvaitsevaisia homoseksuaaleja kohtaan, kun emme pakota heitä heterosuhteeseen tai pysymään sinkkuina, vaikka emme hyväksy homoavioliittoa.

Suvaitsevaisuus ei siis tarkoita, että kaikki olisivat yhteiskunnassa tasavertaisia tai että kaikilla olisi samat oikeudet yhteiskunnassa, vaan sitä ettemme pakota valtavirran käsityksiä toisille ihmisille.

Koulujen kieltenopetuksen kohdalla suvaitsevaisuus voi olla vain sitä, ettemme pakota ihmisiä lukemaan ruotsia, jos pakottamiselle ei ole rationaalisia tai moraalisia perusteita, vaikka omat asenteet olisivat kuinka myönteiset ruotsinkielisiä tai ruotsin kieltä kohtaan.

Pakkoruotsia suvaitsevaisuudella perustelevat ihmiset kääntävät asiat päälaelleen, todellisena motiivinaan se, että he haluavat tuntea itse itsensä suvaitseviksi ihmisiksi, sen sijaan että he oikeasti olisivat suvaitsevaisia.

Neljäs ihmisryhmä on itsekeskeiset ihmiset, jotka eivät kykene objektiiviseen ajatteluun, vaan heille koko maailma avautuu vain ”minän” kautta. Kun pakkoruotsissa kysymyksenasettelu on se, että pitäisikö jokaisen suomenkielisen opiskella ruotsia, nämä ihmiset vastaavat: ”Kyllä pitäisi, minä olen tarvinnut ruotsia.”

Viides ihmisryhmä on yksinkertaiset ihmiset eli ihmiset, joiden älyllinen ajattelukyky ei riitä erottelemaan mielipiteitä perusteluista eikä propagandaa tosiasioista. Heidän mielestään ruotsin pitää olla kouluissa pakollista, koska ”onhan tosiasia, että kaikki tarvitsevat työelämässä ruotsia” tai koska ”Suomi on kaksikielinen maa”.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Ruben kysyy Risto E. J. Penttilältä mitä tarkoitetaan nuorten vihaisten miesten voimalla

Suomen Kuvalehti 27.3.2011: Risto E. J. Penttilä: Seitsemän syytä Soinin nousuun:

Peruskoulu on suunniteltu tyttöjen tarpeiden mukaan. Tytöt pärjäävät ylioppilaskokeissa paremmin. Pojat syrjäytyvät helpommin. Nuorisotyöttömyys vaivaa. Perussuomalaisista on tullut vihaisten nuorten miesten yhteenliittymä, jossa mukana on naisia, jotka ymmärtävät, että miehiä on kohdeltu väärin.

Avainsanat: , , , , , ,

Katso video
Sukupuolivallankumouksen salattu agenda

Avainsanat: , , , , ,

Netistä poimittu nimetön kirjoitus Helsingin Sanomista:

Liikun kohtuullisen paljon ulkomailla. Yhteinen nimittäjä näille reissuille ilmenee minulle esitettyjen kysymysten kautta. Helsingin yliopistoa kohtaan esitetään yhä enemmän kysymyksiä, jotka perustuvat HS:n ”uutisointiin.” Miksi teidän yliopistossa esitetään historiallisten tosiasioiden vastaista juutalaisten kohtalosta ja Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen? Miten teidän arkkipiispanne voi asettua Luterilaisen tunnustuksen vastustajaksi ja julistaa päinvastoin kuin Raamatussa on sanottu? Teidät on aiemmin tunnettu kristittynä maana mutta nyt teillä vainotaan kirkon johdolla kristittyjä ja rajoitetaan lähetystyötä. Mikä sai teidät siirtymään kristinuskosta ateismiin?

Nämä ovat ne yleisimmät teemat jotka nousevat luottamuksellisissa keskusteluissa esille. Mitä tähän voisi sanoa? Koko yhteiskunta kirkosta alkaen on nyt ateistien käsissä. Täälläkin mainittu myötähäpeä on päällimmäinen tunne päättäjiä kohtaan, mutta kysymys, miten tämä kaikki on mahdollista jää ilmaan. Arkkipiispan johdolla muutamat muut piispat ovat antaneet kirkolle kuoleman suudelman, jota tuhoa media omalla ammattitaidottomuudellaan kiihdyttää.

Toimittajiksi on valikoitunut tunareiden joukko jotka eivät viitsi ajatella eivätkä viitsi työtäänkään tehdä kunnolla. Uutisia ja juttuja ei taustoiteta laajasti eikä lähdekritiikkiä harrasteta. Tästä johtuu mm. sariromanlagerspetzien kaltaisten normaalielämästä vieraantuneiden käyttäminen lausuntoautomaatteina asioista joista heillä, ei ainakaan tulosten mukaan, ole minkäänlaista todellista käsitystä. Esim. kun joku ”tunnustava kristitty” ”vakaumuksellinen kristitty” ”kirkon jäsen” hyökkää kirkon laillista tunnustusta ja kirkkolakia ja järjestystä vastaan todistaa hänen todellisesta sieluntilastaan. HS on kritiikittä käyttänyt tällaisia oman vihakampanjansa luomiseen kristittyjä ja yhteiskuntaa vastaan.

Tämä adressi on ajankohtainen ja tarpeellinen. Annin tarinasta tehtiin tarkoitushakuisesti valheellisilla tulkinnoilla väline, millä vihaa voitiin lietsoa kristittyjä vastaan. Kehotan kaikkia lukemaan tai kuuntelemaan mitä Anni todella sanoi, sen jälkeen päättäköön rehellisesti kuka johti harhaan.

Avainsanat: , , , , , , ,

Kuva: Axel Olof Freudenthal

Axel Olof Freudenthal
Kuva: Wikimedia Commons

RKP:n, eli ”Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen”, kielipolitiikalla ei ole mitään tekemistä kielten osaaminen, työelämän kielten tarpeiden tai ruotsinkielisten palveluiden kanssa.

Todellinen syy, miksi RKP ajaa pakkoruotsia, on agenda turvata ”maailman hemmotelluimman vähemmistön” (näin on kirjoittanut arvostettu sanomalehti The New York Times) epädemokraattinen asema. Valtaa ajavan tahon oman kielen pakottaminen kansalle on tehokas keino pyrkimyksessä totalitarismiin tai imperialismiin – keino jota käyttivät jo historian valloittajamaat, kuten Espanja ja Britannia.

RKP haluaa määritellä – ei vain sen, mitä kieliä suomenkielisten pitää puhua – vaan myös suomenkielisten identiteetin. Tämä on rasismia ja totalitarismia. Tätäkin vastenmielisempää on kuitenkin RKP:läisten ja myös muiden ruotsinkielisten ylimielisyys. He eivät suostu ymmärtämään sitä, että ruotsinkieliset ovat maassamme vähemmistö ja suomenkieliset ovat enemmistö ja että tällä on keskeinen merkitys demokratiassa.

RKP:n perusta on alun perin vahvasti Axel Olof Freudenthalin ajatuksissa. RKP ei ole sanoutunut irti Freudenthalin ajatuksista, vaan päinvastoin jakaa vuosittain puoluepäiviensä yhteydessä Freudenthal-mitaleja ruotsin aseman edistämisestä Suomessa. Axel Olof Freudenthal suhtautui rasistisesti suomenkielisiin.

Katso Yle FST5, 9.4.2011: Tredje statsmakten. Milena Parlandin haastattelu. Kohdasta 0.05.18 eteenpäin.

Suomennos tulossa tähän joskus.

Avainsanat: , , , , ,

HS julkaisee vähän väliä mielipidesivullaan tutkija Sari Roman-Lagerspetzin kirjoituksia, joissa on aina yksi ja sama aihe: homo-ja feministiliikkeen agendan ajaminen ev.lut. kirkkoon.

Tämä ei kuitenkaan riitä Hesarille. Niinpä Hesarin toimittaja meni haastattelemaan Sari Roman-Lagerspetzia ja teki tämän pohjalta jutun Hesariin, jossa jopa pääotsikoksi oli laitettu Sari Roman-Lagerspetzin suorastaan surkuhupaisan mieletön väittämä, että kristittyjen Älä alistu! -kampanja olisi kosto. Tätä Hesarin toimittaja vielä korostin siten, että otsikossa luki, että väitteen esittäjä on tutkija – siis ikään kuin Sari Roman-Lagerspetz olisi tutkinut kristillisiä liikkeitä tai homoasiaa. Ei ole.

Kysyin asiaan jutun tehneeltä Hesarin toimittajalta. Hän väitti, että Sari Roman-Lagerspetzin väitöskirja käsittelee teologiaa ja yhteiskuntaa. Ei käsittele, vaan väitöskirja, käsittelee feminismiä (lesbon feministin Judith Butlerin feministihöpinöitä), kuten hänen muutkin tutkimuksensa – siis sitä samaa asiaa, jota Sari Roman-Lagerspetz on ajamassa ev.lut. kirkkoon. Kuten aikaisemmin kirjoitin, homoliike, feministiliike ja vihreä liike ovat yhtä ja samaa asiaa. Kyseessä on antikristillinen liike.

Sari Roman-Lagerspetz kuitenkin ratsastaa sillä, että hän on kirkon jäsen. Ev.lut. kirkon jäseneksihän pääsee vaikka saatananpalvoja. Mitään edellytyksiä jäsenyydelle ei ole, toisin kuin yleensä kristillisissä kirkoissa on. Miten kävisi, jos Sari Roman-Lagerspetz menisi jäseneksi esim. johonkin ns. herätysliikkeeseen? Hän tuskin pääsisi jäseneksi ollenkaan tai ainakaan olisi kovin pitkään jäsen. Hänellä kun on pieni ongelma agendassaan: hän ei pysty perustelemaan väitteitään Raamatusta käsin. Tukijoita Sari Roman-Lagerspetzilla varmasti riittää loputtomiin (mm. Tulkaa kaikki -liike), eikä häneltä varmasti energia lopu kesken agendansa ajamisessa, sillä hänelle feminismistä on selvästikin tullut tärkeämpi asia, kuin kristinuskosta itsestään.

Sari Roman-Lagerspetz on myös äärifeministijärjestö Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja (Naisasialiitto Unionista kertoo paljon se, että äärifeministilehti Tulva on Naisasialiitto Unionin kustantama lehti) sekä hallituksen puheenjohtaja Suomen Delfins -yhdistyksessä, joka on lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden aikuisten etu- ja tukijärjestö. Tosiasiassa kyseessä on feministijärjestö, jonka sanoma on kärjistäen sanottuna se, että miehet ovat pahoja, pedofiileja.

Näin lehti voi ajaa agendaansa. HS sensuroi mielipidesivultaan kirjoitukset, joissa ei hyväksytä homoavioliittoa ja käy haastattelemassa ihmisiä, jotka ajavat homoavioliittoa. Ihmiset eivät helposti huomaa Hesarin agendaa, sillä sitä mitä ei julkaista, siitä ei tiedetä. Lisäksi, kun jotain henkilöä haastatellaan, voidaan antaa kuva, että kyseessä olisi objektiivinen journalismi, koska juttu ei ole Hesarin toimittajan oma mielipide.

Helsingin Sanomat: Tutkija: Heterokampanja ehkä kosto kirkon liberalisoitumiselle

Seuraava on hyvin sanottu moniarvoisuudesta ja tuo samalla esille, miten kauan ja fanaattisesti Sari Roman-Lagerspetz on agendaansa ajanut:

Roman-Lagerspetzin mukaan ”lapset eivät kykene arvioimaan kriittisesti sitä maailmankatsomusta, jonka piiriin he syntyvät”. Siksi ”yhteiskunnan tulisi turvata” lapsille mahdollisuus ”ymmärtää monipuolisesti erilaisia maailmankatsomuksia ja heitä ympäröivää maailmaa”. Erityisinä uskonnollisten tahojen synteinä kirjoittaja mainitsee torjuvan suhtautumisen – kuinkas muuten – homoseksuaalisuuteen ”ja seksuaalivähemmistöihin” (hän ei erittele, mitä seksuaalivähemmistöjä tässä olisi otettava huomioon). Nyt siis kirjoittaja vaatii yhteiskuntaa puuttumaan asiaan, jotta ”uskonnollisille tahoille” syntyville lapsille voitaisiin taata oikea ja turmeltumaton monikulttuurinen maailmankatsomus. Tosin jos Roman-Lagerspetzin mallia lähdetään toden teolla toteuttamaan, mitään monikulttuurisuutta ei tietenkään enää tarvita, koska yhteiskunta opettaa kaikki ajattelemaan oikein. Vai tarkoittaako hän monikulttuurisuudella eksoottisia ruokalajeja ja värikkäitä vaatteita?”
- Arto Antturi: Totalitarismi vaanii aivan nurkan takana


Piirros: Kalle Erkkilä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , ,

Ruotsin Radion Suomen kirjeenvaihtaja Jenny Sanner Roosqvist toteaa artikkelissa Radiouutisia persujen maasta:

Toisinaan on ollut hiukan hankalaa löytää [Suomesta] niitä, jotka puhuvat ruotsia ja vastaavat kysymyksiin ruotsiksi.”

Voiko röyhkeämpää enää olla! Henkilö osaa englantia, mutta kun hän haastattelee Suomessa suomenkielisiä, hän odottaa, että suomenkieliset puhuvat hänelle ruotsia!

Luulevatko ruotsalaiset, että Ruotsi on jonkinlainen imperiumi, tai että ruotsi on jonkinlainen lingua franca maailmassa, vai ovatko ruotsalaiset vain helvetin ylimielisiä?

Ovatkohan suomenruotsalaiset sittenkin omineet asenteensa Suomen kielipolitiikassa Ruotsista? Asenne ei siis olekaan osa vain suomenruotsalaista kulttuuria, vaan osa ruotsinkielistä kulttuuria, eli osa Suomen että Ruotsin ruotsinkielisten kulttuuria?

Avainsanat: , , ,

Yle uutiset 8.4.2011:

Ihmisoikeusliitossa valmistellaan syksyllä julkaistavaa kirjaa ihmisoikeuksien toteutumisesta erilaisten uskonnollisten yhteisöjen ja tiettyjen vähemmistöjen sisällä. Ongelmia on niin Jehovan todistajien, islamilaisten suuntausten kuin lestadiolaisuudenkin piirissä. Yhteistä vaikkapa tyttöjen ympärileikkaukselle ja pedofilian hyssyttelylle on, että yhteisön perinteet kävelevät ihmisoikeuksien yli, Kouros sanoo.
- Se ei tarkoita, että kaikki asiat yhteisössä olisivat huonosti. Siellä voi olla valtava määrä hyvää, mutta erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia voi tapahtua niin, että yhteisö voi yrittää pitää hyvää kulissia yllä.”

Totta kai uskontojen omat opit kävelevät ihmisoikeuksien yli, koska ihmisoikeudet ovat vain ihmisten tekemiä maallisia sopimuksia ja vieläpä kompromisseja. Seuraavaksi Ihmisoikeusliitto varmaankin määrittelee uskonnot jo sinänsä ihmisoikeusloukkauksiksi ja valittaa julkisuudessa siitä, miten Suomessa loukataan ihmisoikeuksia, kun meillä on uskonnonvapaus.

Suomeen pitäisi ilmeisesti saada ”Uskonnonoikeusliitto”, joka tekisi kirjan ja valittaisi julkisuudessa siitä, miten Ihmisoikeusliitto polkee ihmisten oikeuksia, eli ihmisten oikeutta uskontoon ts. uskonnonvapautta.

Yhtä hyvin, kuin voi olla olemassa uskontojen opit kieltävä ”ihmisoikeusliitto”, voisi olla ateistien opit kieltävä ”uskonnonoikeusliitto”. Kummassakin olisi kyse siitä, että tietyn elämäkatsomuksen kautta – tai niiden kompromissien, jota ihmisoikeussopimukset ovat – arvioidaan toisten ihmisten elämänkatsomusta.

Vastustan pedofiliaa, uskontokuntia, jotka harjoittavat painostusta, painostusta ehkäisykieltoon jne., mutta en silti ole niin idiootti, että väitän olevani oikeassa sen takia, että vastustukseni perustuu ihmisoikeussopimuksiin. Minä myönnän rehellisesti, että vastustan näitä asioita omantuntoni pohjalta tai oman elämänkatsomukseni pohjalta. Ihmisoikeusliitto ei tätä myönnä, vaan syyllistyy kehäpäätelmiin.

Uskonnonvapaus on myös yksi ihmisoikeus, joten Ihmisoikeusliitto rikkoo omia dogmejaan.

Mitä jos ihmisoikeussopimuksiin kirjattaisiin, että homosuhteiden hyväksyminen on ihmisoikeus? Tällöin Ihmisoikeusliitto joutuisi ottamaan kannan, että kaikki uskontokunnat, jotka eivät hyväksy homosuhteita, rikkovat ihmisoikeuksia, jolloin Ihmisoikeusliitto joutuisi luopumaan ihmisoikeudesta nimeltä uskonnonvapaus.

Ottaa Ihmisoikeusliitto kirjassaan minkä kannan hyvänsä, on kirja pelkkä kehäpäätelmä, jossa ensin hyväksytään ihmisoikeussopimukset dogmiksi ja tämän jälkeen tarkastellaan uskontoja näiden dogmien kautta.

Ihmisoikeusliiton kannanottojen objektiivisuus on kyseenalaista muutenkin, sillä Ihmisoikeusliittoon on pesiytynyt feministejä. Feministit pesiytyvät yhteisöihin kuten Ihmisoikeusliitto, Väestöliitto, Tasa-arvovaltuutetun toimisto, STM:n tasa-arvoyksikkö, yliopistot (tutkijat ja opettajat) yms., joista käsin he pystyvät vääntämään omat asenteensa ”oikeudeksi” ja ”tieteeksi” ja näihin vetoamalla ujuttamaan feminismin jopa lainsäädäntöön saakka.

Jehovan todistajien, muslimien ja lestadiolaisten keskuudessa esiintyy varmasti painostusta, mutta ei painostus ole väärin sen takia, että Ihmisoikeusliitto tai ihmisoikeussopimukset niin sanovat, sillä ihmisoikeussopimukset voivat olla väärässä tai puutteellisia. Minkä takia ne sitten ovat väärin. Tässä tulee hyvin esille se, ettei ihmisellä loppujen lopuksi ole muuta kuin omatunto, jonka varassa koko yhteiskunta on – tai sitten yhteiskunta hyväksyy tietyn elämänkatsomuksen erityisasemaksi yhteiskunnassa.

Ihmisoikeusliitto tietenkin väittää, että ihmisoikeussopimusten ihmisoikeudet eivät perustu mihinkään elämänkatsomukseen, ja näin ollen ihmisoikeudet ovat se objektiivinen perusta tarkastella sitä, toteutuvatko yksilöiden oikeudet yhteiskunnassa. Näin ei tietenkään ole, vaan ihmisoikeuksien takan on jokin elämänkatsomus tai sitten ne ovat eri elämäkatsomusten kompromissi.

Ihmisoikeusliiton kirja on yhtä tyhjän kanssa, jos se ei aloita asian tarkastelua kyseenalaistamalla ihmisoikeussopimuksia. Tässä olisi vain se ongelma, että Ihmisoikeusliittoa ei sen jälkeen otettaisi enää kovin vakavasti, koska se vetoaa kaikissa asioissa ihmisoikeuksiin.

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Nimimerkki ”muutamia syitä” vastaa Suomi24-keskustelupalstalla nimimerkin ”emigrantti” ihmettelyyn, miksi Suomessa poliitikot ajavat ruotsin kielen etua, vaikka heidän pitäisi ajaa suomen kielen etua. Vastaus on niin oivaltava, että julkaisen sen täällä. (Koska kirjoitus on kirjoitettu nimimerkillä, jota ei tunneta, ei sillä ole tekijää eikä näin tekijänoikeuksiakaan, joten voin sen julkaista.)

Nimimerkki ”muutamia syitä” kirjoittaa:

”1. Varsinkin 50-80 vuotiaiden syyt puolustaa pakkoruotsia ovat 1950-80-lukujen Suomessa vallinnut vahva venäläismielisyys. Se korostuu edelleen monissa puheissa kuten esim. Paavo Lipposen sanomisissa eli ollaanko osa ”venäläisiä” vai ”ruotsalaisia”.

Tosin maailma on muuttunut paljolti noista ajoista. Suomessa ei ole enää ”varjovenäläishallintoa” ja Suomi on kaukana niistä ajoista kun Venäjällä oli todellista sananvaltaa Suomessa.

2. Suomessa on varsinkin eliitti (tämä kattaa paljolti monet rikkaat, lehdistön edustajat, tietyt poliitikot) ryhmittynyt todella vahvasti toisiinsa ja toisin sanoen kun on tiettyjen tahojen kanssa ystäviä niin se tuo rahaa, työpaikkoja, usein verovapaiden järjestöjen apurahoja jne. Tietyt tahot näistä rahavirtojen omistajista ovat vahvasti ruotsin kielen puolesta puhujia ja se vääristää koko pelikentän eli ”joko olet osa meitä tai sitten et ole osa samaa ryhmää”. Eli rahalla on iso merkitys myös taustatekijänä mutta suurempi merkitys lienee kuitenkin suhteilla joita halutaan ylläpitää koska niistä on enemmän hyötyä jatkouran/työpaikkojen/”pikku palvelusten” muodossa.

Ruotsin kielen pakollisuuden koetaan olevan pieni hinta siitä että nuo suhteet pysyvät kunnossa. Tuo tarkoittaa toki sitä että monet lehtikirjoittelut yms. ovat täysin asenteellisia ja niistä puuttuu täydellinen kritiikittömyys.

3. Tietyillä tahoilla on myös usein ollut aina tarve erottua ns. muista ja ajatella olevansa parempia. Moni suomalainen on kokenut löytäneensä sen paremmuuden juuri ruotsin kielestä ja ”uuteen ryhmään kuulumisesta”. He ovat toki usein täysin ulkopuolisia vieraalla maalla mutta heidät on otettu avosylin vastaan ruotsin kielen ja sen vahvan puolustamisen takia.

Ns. kansan kannalta tuo on tietysti ollut ”kallis lysti”. Kaksikielisyyden kulut ovat vähintään useita satoja miljoonia euroja. Se että mitkä ovat vuosittaiset kulut on mahdotonta arvioida, koska niitä ei ole koskaan haluttu laskea. Kyse lienee kuitenkin sadoista miljoonista kun monet lippuset ja lappuset käännetään ruotsin kielelle puhtaasti sen takia että asioita ei haluta hoitaa osaamallaan suomen kielellä.

Koulutuskustannukset olisivat varmasti ”samaa luokkaa” opetettaisiin mitä kieliä tahansa, mutta suomalaisten kielitaito on kutistunut pakkoruotsin takia mitättömäksi. Toki jokainen sen tajuaa että jos pitää lukea kahta vieraskieltä niin kolmannen vieraskielen oppiminen vaatisi aika paljon. Siihen pystyisi vain hyvän kielipään omaava ihminen tai vaihtoehtoisesti henkilö joka omaisi kaksi kieltä jo syntymästään jolloin ei tarvitsisi opetella kuin kaksi kieltä kolmen sijaan. – -.

« Uudemmat kirjoitukset | Vanhemmat kirjoitukset »