Keskiviikkko 20. kesäkuuta 2018
 
RSS-syöte

Helsingin Sanomissa 28.10.2007 Joona Taipale kysyi, onko uskonnollisen ajattelun välttämätön rakenne olettaa, että uskonnoton ihminen on keskeneräinen uskonnollinen ihminen.

Näin varmaankin voidaan sanoa. Se että ilman uskoa oleva ihminen on keskeneräinen ihminen, on varmaan yksi kristinuskon perusajatuksia – aivan kuten uskonnottomien perusajatuksena on pakosta oltava, ettei uskonnoton ihminen ole keskeneräinen uskonnollinen ihminen. Toisaalta asiassa tulee sekoitetuksi uskonto ja uskominen Jumalaan, jotka eivät ole yksi ja sama asia.

Mielenkiintoisinta kirjoituksessa oli Taipaleen väittämä, että ev. lut. seurakuntien mainos on uskonnottomia syrjivä. Julkisesti uskontoon liittyvien näkemysten esille tuominen kuuluu uskonnon- ja sananvapauteen. Mainos ei voi harjoittaa syrjintää, eikä sananvapaus ole tasa-arvon vastakohta.

Syrjintä on myös sallittua, jos syrjinnälle on olemassa perusteet. Asetamme esimerkiksi ikärajoja, jotka syrjivät alaikäisiä, jos on perusteltavissa, että tämä on yhteiskunnan edun mukaista. Jos näin ei voitaisi tehdä, olisi loppujen lopuksi syrjintää kaikki, mikä rajoittaisi ihmisten vapautta toimia, miten itse haluaa. Tosin syrjinnästä voi puhua näissä yhteyksissä vain lainausmerkeissä.

Syrjintä on vastakohta tasa-arvolle, joka tarkoittaa erilaisten ihmisten samanarvoisuutta. Tasa-arvo ei voi tarkoittaa erilaisten näkemysten samanarvoisuutta, sillä kaikki näkemykset eivät välttämättä aja yhteiskunnan etua.

Syrjintää olisi esimerkiksi se, että Taipaleen kirjotusta ei olisi julkaistu Hesarissa vain sen takia, ettei hän ole uskonnollinen ihminen.

Kirjoita kommentti